Elämäni koira.

Kirka, fiinimmältä nimeltään Sinibin Fifi Babizin, haettiin joulukuussa 2011. Se oli justiinsa se talvi ku aatonaattona sato vettä ku esterin puosta ja lunta löyty pelkästäs meijjän olkkarista ku Kiril laitto vähän sisustusta uuteen malliin suolestamalla sohvan koristetyynyt. Oli myös äärettömän helppoa yrittää "selittää" 7viikkoselle lyhytkarvaselle nahkamasulle et ku tänne ulos jäätävään vesisateeseen ja märkään nurmikkoon on oikeesti ihan tosi nastaa tehä pisut ja kakkit ku äiskääkään ei viluta yhtään - ketutuksesta puhumattakaan.. Enstemmäisen kuukauden Kirka olikin sitä mieltä, että se olkkariin kannettu häkki tuli ku tilauksesta täyttämään Pikku Herran tarpeet, ja tarpeita se todella sisälsi. 

Marsunpoikanen noin 2viikkosena

Nimivalinta tän kaiffarin kohdalla ei olis voinu enää enempää nappiin osua. Ekalla rokotuskäynnillä ei varmasti kelleen koko rakennuksesta jääny epäselväks et täällä ollaan! Ääni tuli avattua ihan kerran jos toisenkin, ja tänä päivänä automatkoilla menee jo koko Kirkan tuotanto sekä muutama cover-versioki jos auto sattuu pysähtymään. En siis ihmettele yhtään miksi staffia kutsutaan koiramaailman satakieleksi.

"RÖH RÖH!"

Roduksi, joka tykkää mieluusti käyttää paljon leukojaan ja purukalustoaan, Kirka on äärettömän vähän saanu elämänsä aikana tuhoja aikaseks (näitä sohvatyynyjä lukuunottamatta). Noin niinku irtaimistossa mitattuna ainakaan, fyysiset tuhot onki toista mittaa.. (KYLLÄ, 20kiloa lihasmöykkyä varpaalla tai vauhdilla pallean päälle tömähtäneenä tekee kipeää!) Tosin Herralle on koitettu keksiä paljon muita, huomattavasti suotuisampia, tapoja purkaa energiaansa ja tuhoviettiään mm. aktiivipallolla ja tyhjillä maitotölkeillä. Myös koirakoulussa käytiin loistamassa ja hämmästelemässä miten älykkääksi mun pikkanen possukka osottautukaan. Nyttemmin ollaan oltu vähän saamattomia sillä saralla..

Kirka kyllä oppii ja opettelee mielellään, ja sen kanssa on mukava puuhastella, haasteena tuppaa vaan aina välillä olemaan että ennenko kerkee sanomaan mitä tehdään ni son jo esittäny koko repertuaarinsa ja vähän päälle. Keskittymiskyvyssä on meillä molemmilla viellä jonnin verran reenattavaa. Tosin iän karttuessa, ja pallien jäädessä eläinlääkärin leikkauspöydälle, on Kirka kyllä pikku hiljaa kasvattanut korvat päähänsä. Myös se on helpottanut opin perille menoa selkeästi.

The Gremlins

Rotuna staffi on mitä mainioin. Ja ilmekkäin! Tän koiran tuhannesta ja yhdestä ilmeestä ei oo kovin vaikea ummikonkaan ymmärtää mitä veijjarin mielessä milloinkin liikkuu. Toki mun silmää on aina miellyttäny kaikki lyhytkarvaset ja ns.rumat lihaksikkaat koirat ja staffi on näistä mun mielestä yks terveimmistä vaihtoehdoista. Vähän niinku bokseri mut kuonolla ja kätevässä kerrostaloon menevässä kompaktimmassa koossa. Energiaaki sillä on enemmän kun yhdessä kylällisessä, joten pitkät päivät tallihommissakaan ei ota voimille. Kovin ne toiset väitti ettei tää malli juur osais haukkuakkaan, mut sen ne kyllä unohti kertoa Kirkalle.. Ja siis, niinko moni mulle on ystävällisesti muistanut mainita, niin tappajakoira tää on ehdottomasti!!! Kirka ainaki on tappanu lukemattoman määrän leluja ja pahoin pelkään et tää luku tulee pysymään noususuhdanteisena.

Ehkä söpöintä ikinä!

Niinkuin kai tiämmä jokaisessa rodussa, myös staffeista löytyy jonkun verran niitä ns epäkurantteja malleja. Jollekkin se maanantai-kappalekki on mentävä.. Sen minkä Kirka mahtavalla luonteellaan päihittää monet, se valitettavasti monessa määrin terveydellään häviää. Rakenteeltaan Kirka on ehkä sporttisempi mitä monet muut tahverot, pikkusen turhan korkea ja pitkäjalkanen, ehkä jopa hivenen liian pitkän mallinen. Mikä toivottavasti edesauttais sitä että kropaltaan toi karvakuono pysyis ehjänä. Se mikä Kirkassa "mättää" on sen allergiat ja atooppisen sorttinen iho. Tällä hetkellä tilanne on mahtava ja ollaan pitkän aikaa saatu pidettyä kutinat kurissa ja elämänlaatu kohdillaan (ja ilman kortisoonia, jee!). Mutta tää on sellasta päivittäistä taistelua ja tilanteen seuraamista. Kaikista allergian aiheuttajista ei olla selvillä ja kaikkiin ei pysty mitenkään vaikuttamaan (esim märkä asfaltti, märkä ruohikko, ulkona kun kerran on käytävä satoi tai paistoi..), joten päivä kerrallaan siis mennään ja tilanteen mukaan hoidetaan jos tarvetta. Mut toivoa vaan sopii et tilanne pysyis yhtä stabiilina mitä son viime kuukaudet ollut.

"Kato mä lennän taas, meen läpi seinän..!"

Koirana Kirka on ihan loistava. Sen elämänasennetta ei voi ku ihailla. Kirka rakastaa kaikkia ja kaikkea, ja sen positiivinen hösääminen kaikessa rasittavuudessaankin saa lopulta hyvinkin huonon tuulen AINA käännettyä rutkasti paremmaks. Ei oo viellä tullu vastaan sellasta päivää ku tätä pallopäätä ja sen toimintaa ei olis päässy nauramaan vähintäis kerran. Osaa tää toki olla myös joskus hippasen raskas. Kirka on näemmä seurakoira, ja hää ottaa hommansa vakavasti. Jos sä meet vessaan, Kirka on siellä. Jos sä meet suihkuun, Kirka on siellä. Jos sä kävelet keittiöstä olkkariin, Kirka tepsuttaa perässä. Kun sä kokoot Ikean kalusteita, Kirka ojentaa ruuvvimeisselin. Tai syö sen, mut enikeis, hää on messis!   

"Moi, moon Kirka! Pääseekö kylään?"

Toisia se siis vihastuttaa, toisia ihastuttaa. Jotkut se saa ärsyyntymään, useimmat nauramaan. Kirka on siis tunteita herättävä kaveri, niinku kaikki suuret persoonat on. Mulle Kirka on yksinkertasesti rakkainta maailmassa. Yhdessä me on koettu paljon iloja, jonkun verran suruja, muutama mullistava elämänmuutos ja kaikkea siltä väliltä. Ja yhdessä me on päätetty tätä taivalta tassuttaa myös jatkossa vielä moooonta moooonta vuotta..